KIELTEN NIMIIN KOHDISTUVAT KANNANOTOT JA VASTAUKSET

Kannanotot esitetään saapumisjärjestyksessä. Työryhmän vastaukset esitetään kunkin kannanoton jälkeen.

Tähän dokumenttiin on sisällytetty Antero Helasvuolta, Suomen Journalistiliiton Pekka Laineelta, valtioneuvoston kielipalvelulta, STT:stä, Sanastokeskus TSK:sta, Käännöstoimisto PasaNetiltä ja Liisa Salolta saadut kannanotot. Osa kannanotoista kohdistuu sekä kielten että maiden ja alueiden nimiin, jolloin ne esitetään molemmissa kohdissa [siten, että hakasuluissa ovat tässä ne kommentit, jotka eivät kohdistu kielten nimiin].

*

Antero Helasvuon kannanotto (29.8.2005)

Oltuani useita vuosia mukana kielitieteilijä Reinhard F. Hahnin ylläpitämällä Lowlands-L -keskustelupalstalla ja osallistuttuani siihen liittyvän sivuston kehittämiseen haluaisin tuoda esille osan alasaksaa käsittelevästä artikkelista, jonka olen suomentanut:

"*Nimi
*Tässä puhutaan alasaksan kielestä etenkin, kun tarkoitetaan Saksassa puhuttuja variantteja. Siitä huolimatta, että "alasaksa" on yleisesti omaksuttu nimitys esimerkiksi saksan kielen tutkijoiden keskuudessa, sitä ei voi pitää kovin onnistuneena. Huomattakoon tässä yhteydessä, että sekä Saksan maan että saksan kielen nimitykset ovat tulleet suomen kieleen saksin (ts. alasaksan) kielen vaikutuksesta, kun taas esimerkiksi ruotsin Tyskland ja tyska viittaavat "varsinaisen" saksan nimityksiin Deutschland ja Deutsch. Ensinnäkin alasaksa muodostaa saksilaisen alalahkon länsigermaanisessa kielihaarassa, ja sen sisaralalahko on "alafrankki" (johon hollanti, flaami, zeeland ja afrikaans kuuluvat). Toiseksi nimi "alasaksa" (saksaksi Niederdeutsch tai Plattdeutsch), niin kuin useimmat saksalaiset sitä käyttävät epähistoriallisessa kontekstissa, on kattava nimilappu ainakin kahden sattumalta Saksan alueella puhutun kielen murteille. Näistä useimmat polveutuvat vanhasta saksin kielestä, mutta mukaan luetaan myös muutamia ala- ja keskifrankkilaisia murteita, joita tulisi pitää osina hollantia tai limburgia (joita selostetaan muissa tämän sivuston osioissa). Usein käytetty nimi "Platt" (eli Plattdeutsch) tai "plat" on yhtä epätarkka, koska se voi viitata lähes mihin tahansa standardista poikkeavaan kielivarianttiin Alavilla mailla (Pohjois-Saksa mukaan luettuna) ja jopa paljon eteläisempiin reininmaalaisiin ja alamaanilaisiin variantteihin. Lisäksi alasaksa ja saksa polveutuvat kahdesta eri kielestä, jotka ovat vanha saksi ja vanha ("ylä")saksa. Ennen kuin alasaksa todella ja perin pohjin jäi saksan varjoon, monet sen puhujat käyttivät siitä nimitystä "saksi" (sassysch jne.) tai "ala(vien maiden)saksi" (nedersassysch jne.), jotkut jopa vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Korjatakseen nimityksellisen epäjohdonmukaisuuden "vanha saksi > alasaksa" jotkut akateemiset saksalaiset ovat päätyneet nimeämään esiaikaisen kielen "vanhaksi alasaksaksi" näin saksalaistamisen perinnettä jatkaen. Alankomaiden itäosissa puhutuista murteista käytetään maassa yhä säännöllisesti hollanninkielistä yleisnimeä Nedersaksisch ("alavien maiden saksi" tai "alasaksi"). Kielitieteellisesti tarkin nimi olisikin "saksi" (tai "nykysaksi"). Tämä on kuitenkin tullut tarkoittamaan niitä saksan murteita, joita Saksassa puhutaan Saksin (Sachsen) osavaltiossa, joka ei alun perin ollut mikään saksilainen valtio mutta sai sen nimen 1400- ja 1500-luvuilla tapahtuneiden dynastisten vehkeilyjen seurauksena.
Nykyisin useimmat saksalaiset reagoivat kielen nimitykseen "alasaksi" (Niedersächsisch) hämmentyneesti ja torjuvasti, mikä ei johdu ainoastaan siitä, että satojen vuosien saksalaistaminen on ehdollistanut heidän ajatustapansa, vaan myös siksi, että nimi helposti yhdistyy suhteellisen myöhään (1946) perustettuun Alasaksin (Niedersachsen) osavaltioon, yhteen niistä kahdeksasta Saksassa, joissa kieltä käytetään. Tästä syystä jotkut ovat nyttemmin alkaneet käyttää hollantilaista nimeä Nedersaksisch eikä vastaavaa saksalaista Niedersächsisch nimenomaan silloin, kun tarkoitetaan Alankomaiden saksilaisia murteita."

Olen sitä mieltä, että pienestä sekaannuksen mahdollisuudesta huolimatta nimitys "alasaksi" olisi suositeltava. Helpottaisihan se meillä sen tosiasian ymmärtämistä, että Suomenkin historiaan myöhäiskeskiajalla syvällisesti vaikuttaneen hansaliiton yhteiskieli ei ollut nykyinen saksa, sen varhaisempi muoto, vaan nimenomaan saksin kieli. "Alasaksa"-nimityksen säilyttäminen pitää vain yllä sitkeää harhaluuloa, että tämä kieli on Hochdeutschin kansanomainen murre.

Sivustot, joista löytyy lisäinformaatiota:
http://www.lowlands-l.net/
http://www.sassisch.net/rhahn/pers-engl.html

Ystävällisin terveisin
Antero Helasvuo

Työryhmän vastaus:  Kun nimitys alasaksa on vakiintunut käyttöön, ja nimitys alasaksi voisi sen ehdottajankin mukaan aiheuttaa sekaannusta, käytetään tässä yhteydessä kielikoodista ”nds, Low German; Low Saxon” edelleenkin suomenkielistä nimeä ”alasaksa”.

*

Pekka Laineen kannanotto (5.9.2005):

Vastauksena kannaottovetoomukseen seuraavaa:

Pääosin tällä hetkellä esitettävät muotoilut ovat tavallisen journalistin näkökulmasta asiallisia. Hienosäätöön liittyvään keskusteluun osallistuminen vaatisi kieli- tai maantieteilijän pätevyyksiä.

Kahteen asiaryhmään haluan kuitenkin puuttua:
Kannatan ehdottomasti muutettua muotoilua norjan nykykielistä (nob ja nno) puhuttessa. Norja on norjaa ja tarvittaessa sulkutermillä (bokmål, nynorsk) tärmentäen täydennettävissä.
Päinvastaisella kannalla olen saamen kielten (sma, smj, smn, sms) kohdalla. Minusta saamen kielen tarkempi määrittely, jos se on tarpeen, esim. journalistisessa tekstissä on luontevaa tehdä käyttämällä termejä eteläsaame, luulajansaame, inarinsaame ja koltansaame.

Ystävällisin terveisin
Pekka Laine, puheenjohtaja
Suomen Journalistiliitto

Työryhmän vastaus:  Yhdymme esitettyyn kantaan saamen kielten tarkempaan määrittelyyn sopivista ilmaisuista esim. journalistisessa tekstissä. Itse asiassa sama koskee kaikkia vastaavan rakenteen mukaisia kielten nimiä, kuten ”sotho, etelä-” ja ”sotho, pohjois-” sekä ”ndebele, etelä-” ja ”ndebele, pohjois-” , jotka tulisi esittää tekstissä muodossa ”eteläsotho” jne. Rakenteen tarkoituksena on sijoittaa tällaiset kielet aakkostetuissa luetteloissa peräkkäin, joten kommentti ei johda muutoksiin.

*

Valtioneuvoston kielipalvelun kannanotto (6.9.2005):

Seuraavassa on valtioneuvoston kielipalvelun kannanotto kielten nimiin. Emme valitettavasti pysty ottamaan kantaa yksittäisiin kielten nimiin, mutta toivomme harkittavan paluuta suomen kielen mukaiseen ortografiaan ja ylipäätään johdonmukaisuutta kirjoitusasuihin.

Kotoistushankkeessa tehdään tärkeää työtä, joka vaikuttaa viime kädessä meidän kaikkien tietotekniikkaa työssämme hyödyntävien elämään. Osa kielten nimistä on jo vahvistettu, ja suurin osa vahvistamattomista koskee sellaisia kieliä, joista emme ole koskaan kuulleetkaan. Haluamme kuitenkin kommentoida niitä yleisellä tasolla.

Kielten nimiä koskevassa jatkokannanottopyynnössä todetaan, että työryhmän tavoitteena on valita käyttöön nimi, jolla suomea puhuvat mahdollisimman laajasti tuntevat kyseisen kielen, vaikka nimi ei olisikaan normin (se, mitä näillä normeilla tarkoitetaan, jäi epäselväksi) mukaan oikea. Tosiasia on, että kieli muuttuu eivätkä normit aina pysy muutoksessa mukana. Kuitenkin vaarana on, että pian meillä on ns. norminmukaisia kielten nimiä ja toisia tietoteknisissä yhteyksissä esiintyviä kielten nimiä. Miksi ei voitaisi käyttää yhtä ja samaa kielen nimeä? Ja miten varmistetaan se, että normista poikkeava kielen nimi todellisuudessa on suomea puhuville se ”mahdollisimman laajasti tunnettu”. Toisaalta taas mahdollisimman laajasti tunnettu kielen nimi puolestaan ei välttämättä ole ”oikea”. Esimerkiksi masai on kielen (tai heimon) nimenä luultavasti tunnetumpi suomalaisille kuin Kielitoimiston sanakirjan suosittelema muoto maasai - pitäisikö meidän siis ryhtyä käyttämään ensin mainittua muotoa (kannanottopyynnössä ehdotetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaista muotoa)?

Ensimmäisessä kannanottopyynnössä oli pyritty noudattamaan suomen kielen ortografiaa suhu- ja j-äänteiden kohdalla. Tämä on mielestäni aivan oikea periaate - miksi suomen kielen sanoissa pitäisi noudattaa jonkin muun kielen ortografiaa? Joillekin kielen englanninkielinen nimi on varmasti tutumpi kuin suomenkielinen, mutta suurin osa suomalaisesta näkökulmasta ”eksoottisten” kielten nimistä ei ole tuttuja suomalaisille sen enempää suomeksi kuin muillakaan kielillä. Miksi silloin pitäisi suosia nimenomaan englanninkielistä asua? Eikö lähtökohtana pitäisi olla pikemminkin kielen nimen omakielinen asu ja se, miten se lausutaan? Miten englannin kielestä mukautetut sitaattilainat olisi tarkoitus lausua? Esim. jos suositellaan kielelle paa suomenkieliseksi nimeksi panjabi, niin onko tarkoitus lausua se suomalaisittain ”panjabi” vai ”pandžabi”? Entä que: uusi ehdotus quechua vääntyisi varmasti monien suomalaisten suussa muotoon ”kekkua”. Joihinkin uusiin nimiehdotuksiin oli ilmestynyt myös ~-merkkejä (ainakin gaa: gã, ipk: iñupiak, lui: luiseño). Nekään eivät taida kuulua suomen kieleen.

Englannin vaikutusta lienee myös se, että joissakin uusissa nimiehdotuksissa kirjoitetaan j-kirjaimen sijaan y (esim. tir: tigrinya - tigrinja). Toisaalta joissakin nimiehdotuksissa j on säilynyt (esim. kik: kikuju, yor: joruba). Epäjohdonmukaisuutta on myös siinä, että uuden suosituksen mukaan pitäisi kirjoittaa kashmiri, mutta kuitenkin edelleen inguuši, tšekki ja tšetšeeni.

Valtioneuvoston kielipalvelu toivoo, että kotoistushankkeessa palataan takaisin suomen ortografian noudattamiseen ja että ortografiassa ollaan ylipäätään johdonmukaisia.

Ystävällisin terveisin
Kaisa Kuhmonen, Terminologi
Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston kielipalvelu

Työryhmän vastaus:  Tässä ja useissa muissa yhteyksissä esitetyn toiveen mukaisesti palataan pyrkimykseen noudattaa suomen kielen ortografiaa suhu- ja j-äänteiden kohdalla. Tämä näkyy siinä, että useat kielten nimet alistetaan jatkokierrokselle, vaikka niihin ei nyt olekaan kohdistettu spesifisiä kommentteja.

*

Suomen Tietotoimiston kannanotto (7.9.2005):

Muutama kommentti maiden ja kielten nimiin:

[Käytämme Vatikaania. Se on vakiintunut ja lyhyempi kuin Vatikaanivaltio.]

[Käytämme Britanniaa. Tämä muoto on vakiintunut uutiskieleen.]

Punjabi. Ei syytä muuttaa u:ta a:ksi, koska maakuntakin on Punjab.

Pashtu (hattuässää meillä ei käytössä, korvaamme sh:lla, kuten nimessä Tshekki).

Singali on myös vakiintunut.

Terveisin,
Meiju Malmberg
kielenhuoltaja ja ulkomaantoimituksen esimies
Suomen Tietotoimisto

Työryhmän vastaus:  Kaikki kannanotossa käsitellyt kielten nimet alistetaan jatkokierrokselle, joskin tässä ehdotetusta poikkeavassa muodossa. Pääasiallisena syynä eroihin on pyrkimys noudattaa suomen kielen ortografiaa suhu- ja j-äänteiden kohdalla.

*

Sanastokeskus TSK:n kannanotto (15.9.2005):

Liitteenä on muutamia yleisiä huomioita kielten nimien kotoistamisesta. Kiinnitimme huomiota lähinnä kotoistamisen periaatteisiin, koska asiantuntemuksemme eri riitä yksittäisten kielten nimien kommentointiin.

Ystävällisin terveisin
Mari Suhonen, terminologi / terminolog
Sanastokeskus TSK

Työryhmän vastaus tähän on paljolti sama kuin edellä valtioneuvoston kielipalvelun kannanottoon annettu.
Lisäyksenä kuitenkin vastaus esitettyyn kysymykseen siitä, voidaanko CLDR-tietokannassa antaa vaihtoehtoja:  Kyllä voidaan, mutta se, onko niitä loppukäyttäjän käytettävissä, riippuu tuotteistajasta. Vaihtoehtojen määrittelytavat tarjoavat useita keinoja siihen, että tuotteistaja voisi antaa niistä käyttäjälle joko kiinteän (kertamäärittely) tai dynaamisen (ajon aikana) valinnan. Näiden keinojen hyödyntämisen voidaan olettaa lisääntyvän ajan myötä. Myös monikielisyyden hyödyntämismahdollisuudet riippuvat tuotetoteutuksesta.

*

Käännöstoimisto PasaNetin kannanotto (15.9.2005):

Tässä käännöstoimisto PasaNetin osalta muutama yleinen kannanotto maiden ja kielten nimiehdotuksista:

Maiden ja kielten nimet tuottavat usein meille päänvaivaa, kun lokalisoidessa joudumme kääntämään maiden ja kielten nimien luetteloita. Kaikki käännösohjelmat eivät tue suoraan tai välillisesti erikoismerkkejä. Usein kääntäjän käyttämä erikoismerkki näkyy käännöksessä epämääräisenä roskamerkkinä, tai käännösohjelma ei ota merkkiä edes vastaan. Lisäksi, jos merkkiä ei saa suoraan näppäimistöstä, monet jättävät käyttämättä oikeaa erikoismerkkiä ja korvaavat esimerkiksi hattu-s:n sh:lla tai pelkällä s-kirjaimella. Tästä syntyy kirjavuutta ja epätietoisuutta oikeasta merkitsemistavasta.

Vaikka tšekki-kirjoitusasu taisikin olla jo loppuun käsitelty, nimenomaan se on tyypillinen hankaluuksia aiheuttava tapaus. Ulkomaisten asiakkaidemme käännösohjelmat eivät tunnista hattu-s:ää, ja asiakkaat kyselevät, miten se olisi paras korvata. Esimerkiksi Ylesradio tuntuu ainakin teksti-tv:ssä käyttävän hatutonta ts-muotoa.

Näistä syistä toimistomme lokalisointikoordinaattorit eivät kannata niitä nimivaihtoehtoja, joihin on ehdotettu seuraavia erikoismerkkejä: hatut, å tai suora viiva tai aaltoviiva kirjaimen päällä.

Ystävällisin terveisin
Lotta Aittanen, Finnish Language Specialist
PasaNet Oy

Työryhmän vastaus:  Kun kotoistushankkeen tarkoituksena on saada tietojärjestelmät käyttämään oikeita kansallisia merkintätapoja, on ne myös syytä tuoda esiin. CLDR-projektissa ei mikään maailmanlaajuisen yleismerkistön, UCS/Unicode:n merkki ole sinänsä vieras, eikä esimerkiksi nimissä käytettyjä merkkejä ole vaikea tulostaa millään viime vuosina toteutetulla järjestelmällä. Kotoistushankkeessa määritellään myös yleiskäyttöinen näppäimistö, jolla kaikki sen käyttämät merkit myös voidaan helposti kirjoittaa.

*

Liisa Salon kannanotto (15.9.2005):

Olen Euroopan komission suomen kieliosaston kielikoordinaattori, ja työhöni kuuluu seurata suomen kielen kehitystä.
En ole nimien asiantuntija enkä tunne paljon kielten tai maiden nimiä. Päinvastoin käännymme Kotuksen paikannimiasiantuntijoiden puoleen. Tunnen kuitenkin joitakin antamistasi esimerkeistä, ja sanon mielelläni hieman yleisemmän mielipiteen.

Jos haluamme kirjoittaa suomeksi, on minusta parempi välttää sitaattilainoja ja transkriboida nimet sellaiseen muotoon, että suomalaisen on helppo sekä kirjoittaa että lukea sanat (mielellään siten kuin ne alkukielessä lausutaan). Lisäksi on ikävää, jos käytetään rinnakkain erilaisia systeemejä.

Toisin sanoen hattuässä on minusta vieraampi kuin sh (tai pelkkä s). Melläkin on kyllä sääntönä "Tsekki" hattuässällä, mutta se ei ole mielestäni välttämättä paras ratkaisu. Tyhmemmät joutuvat heti etsimään tietokoneestaan kyseistä merkkiä…

Samoin kirjoittaisin mielelläni j eikä y, jos se lausutaan j. Gujaratista en olisi tiennyt, että se lausutaan gudsharati (jota emme pysty kuitenkaan kirjoittamaan niin, ettö osoittaisimme soinnillisen suhuäänteen).

Kirjoittaisin edelleen "ketsua" tai "ketshua", sillä sen olen nähnyt, kun olen opiskellut espanjaa.

Terveisiä
Liisa Salo, Kielikoordinaattori
Suomen kieliosasto, Käännöstoimen pääosasto, Euroopan komissio

Työryhmän vastaus tähän on sama kuin edellä PasaNetin kannanottoon annettu.

22.11.2005